[Previous entry: "hiljainen viikonloppu"] [Next entry: "pohjoismaat pakettihintaan"]

On ollut aika kauhea päivä. Jouduin eilen lähtemään Old Dukesta tosi aikaisin, kun oli ihan järjettömän paha olo. Harmitti, koska musiikki kuulosti mukavalta ja paikalla oli kasa kivan oloisia ranskalaisia vaihtareita, jotka jopa ottivat asiakseen jututtaa minua. Poistuin silti, koska epäilin flunssaa tulevaksi, kun kurkkukin oli ollut koko päivän kipeä, mutta tänään on ollut paljon terveempi olo taas. Uupunut tosin, koska en saanut nukuttua kunnolla huonovointisuuden keskellä.

Koulujutut olivat tänään aika pepatista ja pankkiautomaatit huonoilivat ihan urakalla. Meni loppupäivän suunnitelmat kaikesta kablooeysta johtuen täysin uusiksi (olin esim. suunnitellut viimeinkin meneväni katsomaan Babelin, vaan ei, skippaamaan jouduin) ja ihan järjetön turhautusmasennus ollut päällä siitä asti. Niin, ja lisäksi ainoa mukanani ollut olkalaukku hajosi tyystin palaillessani kotiin. Aikamme suurta ajattelijaa lainatakseni, olo on niin hapan, että sitruunatkin maistuvat makeilta.

Möh.

Ihan hukkaan ei mennyt kuitenkaan tämäkään päivä. Löysin viimeinkin kohtuuhintaisen headsetin ja nyt voin Skypeillä niin paljon kuin sielu sietää. Kiitos aivan kotikatuni nurkallani oleva Staples the Office Superstore. Lisäksi onnistuin hankkimaan paristoja, joiden kanssa kamerani toimii. Ja ostamaan uuden laukun. Tyypillistä on, että kierrettyäni noin kaikki maailman kaupat, ainoa minun oloiseni ja budjettiin sopiva olkalaukku löytyi H&M:ltä. Eläköön sopeutuvaisuus :P

Oli sellainen olo, että I <3 Huckabeesin katsominen olisi ollut jälleen paikallaan. Metsästin siis myös sitä pitkin Bristolin keskustan kauppoja. Ei löytynyt. Sen sijaan löysin kaikenmoista muuta DVD-roinaa, mikä olisi noin pakko saada. Esimerkiksi Complete Poirot Collection (sis. kaikki David Suchet'n jaksot), hinta vaivaiset 100 puntaa. Aerh. Mutta kun haluan!! Löysin HMV:ltä myös Mildred Piercen seitsemällä punnalla. En ostanut, mutta voisi pistää harkintaan, jos (taas kerran) aion käyttää sitä esseemateriaalina.

Esseistä suurin angsti tänään olikin. Contemporary Screen Media on osoittautunut nuivimmaksi valitsemakseni moduuliksi, enkä pysty pakoilemaan 4000 sanan extended essayta millään. Olin elätellyt toivoa, että saisin tehdä sen sijaan pelkän 2000 sanan response essayn, kuten Jarikin muutaman moduulinsa hoitaa. Vaan ei onnistu. Response essayta minun ei tosin tarvitse kirjoittaa ollenkaan, mikä on ihan positiivista tässä. Huomenna kai sitten selviää, miten Film Culturesin suoritan. Toivon presentaatiota, vaikka tällä hetkellä sekin angstatuttaa. Toukokuun alussa kun erääntyy nimittäin nyt jo 11 000 sanan edestä esseitä. Wuppiduu.

(Ja olen nyt vakavasti sitä mieltä, ettei olisi pitänyt laskea esseiden sanamääriä yhteen. Kuolen tuohon työmäärään.)

Tein tänään urotyön ja vein loputkin roskat keittiöstä ulos. Sunnuntaina vein jo kolme säkillistä. Tänään vein siinä samalla vanhan ystäväni puoliksi syödyn broilerin (olemmehan tunteneet jo torstaiaamusta). Yöh. Mutta nyt sen ei enää pitäisi levitellä mitään megabakteereita ympäri keittiötä. Kävi myös ilmi, että se oli sittenkin Tomin omaisuutta. Mitä se poika ajattelee, en tiedä. Mutta sen voin sanoa, etteivät sen pisteen ainakaan nousseet siitä, että jätti puoliksi syödyn grillatun broilerin pöydälle hengailemaan puoleksi viikoksi.

Valitettavasti myös Martinin pisteet ovat laskussa. Normaalitilanteessa olisin valmis antamaan anteeksi, ettei se tarjoutunut auttamaan broilerisäkin kanssa sattuessaan samaan hissiin, kun vein sitä (ja toista nyssäkkää) ulos. Mutta tänään en niinkään. Mokomakin. Kaikesta huolimatta Martin on edelleen suosikkini näistä miespuolisista kämppiksistä. Eihän me toki ikinä mitään puhuta, mutta pakko tykätä kaverista, joka laittaa suht järkeviä ruokia (eikä esim. kokonaista grillattua broileria), tiskaa saman tien ja siivoaa muutenkin jälkensä. Ja silittää vaatteensa. Ja hengailee yhteisissä tiloissa ilman paitaa, ahihi.

Yksi jos toinenkin suomineito on tilannut postipakettina brittimiehen multa täältä. Martiniin taisi tulla alustava varaus jo viime viikolla. Samoin emo-Colin meni perjantain blogikirjoituksen perusteella. Mutta ei hätää! Vaikka en edelleenkään tunne ketään, voin aina zipata koko Old Duken ja lähettää Suomeen! Siellä nimittäin ei hengannut juurikaan niitä kloonipoikia, mutta kivannäköisiä muita tyyppejä sitäkin enemmän. Ja sitten muutama ultimategeelitukka kävi salaa ilmaiseksi vessassa siellä, mutta niitä ei lasketa.

Loppuun pieni jännittävä tarina, jonka unohdin postata viime viikolla:
tulimme Jarin kanssa yhtä matkaa UWE Flyerilla St Mattsilta Frenchayn kampukselle perjantaina. Reilun kymmenen minuutin bussimatka sujahti nopeasti, sillä kävimme sangen eläväistä keskustelua. Autoista. Pari minuuttia ennen Frenchayta:
Jari: Puhuttiinko me just autoista?
Hanna: Joo.
Jari: Hmm. Ja aika kauan vielä.
Hanna: Mä en ole ehkä ikinä puhunut näin pitkään autoista.
Jari: Niinpä.
Hanna: Parasta on, että me vielä taidettiin kumpikin ymmärtää, mistä puhuttiin.

Elävä humanistilegenda.

//edit: arkistojen aarteita.