[Previous entry: "dear tommy"] [Next entry: "hiljainen viikonloppu"]

Vietän hiljaista perjantaita suklaadigestivejen ja 2,5dl valkkaripullon kanssa Ville Leinosen säestyksellä. Ei tämä Valumo vanhene. Eikä itse asiassa koko Uuden aamun lauluja. Ihanuutta. Voisin myös sosialisoida kämppikseni Tomin kanssa, koska olemme kaksin kotona, mutta en viitsi, koska antipatiani Tomia kohtaan kasvavat päivä päivältä. Noo. Tarkoituksena tässä olisi lähinnä lukea Tom's Midnight Gardenia, mutta jotenkin en saa aikaiseksi (vaikka ensimmäiset luvut olivatkin jo aivan ihania). Vielä kerkeää - viikonloppuhan on pitkä, pitkä.

(Oikeasti mietin tänään, että viime viikonloppu hujahti suorastaan luvattoman nopeasti, mutta niin kyllä hujahti tämä viikkokin. Miten taas on perjantai? Ja samalla tuntuu että edellisestä ilmaisesta BISC-lounaasta on jo tuhottoman kauan.)

Children's Fantasy Fiction since 1900 -moduulin luennot starttasivat tänään. Ihan mahtavaa! Seminaarini vetäjä Tommy Two (kyllä, kaikille pitää olla jännittävät lempinimet) ei vielä vakuuttanut kovinkaan suuresti keskiviikkona, mutta moduulin vastuuopettaja Dr Charlie oli ihan huippu. Lisäksihän jannu näyttää ihan siltä, miltä Jaakko todennäköisesti näyttää noin 45-50-vuotiaana!
Hanna: Mä en edes tiedä minkä näköistä jannua bongailen.
Jari: No se on sellainen.. risuparta ja... etäisesti Erkki Tuomiojan näköinen.
Hanna: Okei.
...
Hanna: Se muuten muistuttaa etäisesti Erkki Tuomiojaa!
Jari: No niinpä! Lisäksi se näyttää vähän Neil Gaimanilta.
Hanna: Ootko muuten huomannut, että Jaakko näyttää ihan Neil Gaimanilta?
Jari: Niin näyttää!
Hanna: Voiskohan tästä vetää johtopäätöksen, että Jaakko on sitten joskus vanhempana tuon Charles Butlerin näköinen?
Jari: Hihhih.
(hetken tuijotus)
Hanna: Omg!
Jari: !!
Hanna: Jaakolla olisi tuollaiset vaatteetkin!
Jari: Niin!
Hanna: Paitsi farkkujen tilalla sammarit!

Kuten jo Jaakolle ystävällisesti sanoin, Jaakosta ei tule etäisesti Erkki Tuomiojaa muistuttavaa, vaan Dr Charlien näköinen. Ja Dr Charlie oli aika cool. Joten ei hätää. (Pitää salakavalasti napata Dr Charliesta kuva, muuten kukaan ei usko tätä.)

On täällä muutenkin kaikki kaikkien näköisiä. Yksi päivä näin pojan, joka oli aivan nuoren John Cleesen näköinen. Meinasi mennä pasmat sekaisin. Lisäksi näin eilen Fabio Men's Traditional Hairdressing -liikkeen. Se ei tietysti ole kenenkään julkkiksen näköinen, mutta aika huippujuttu silti.

Tänään alkoi myös Film Culturesin seminaarit. Vetäjä (Kate?) oli kivan oloinen ja ryhmäkin aika mukava. Tuohon moduuliin ei enää keväällä ole esseetehtävää vaan suullinen ryhmäpresentaatio viikon aiheesta. Ryhmissä on 2-4 henkeä ja esityksen kesto noin 15 minuuttia, johon sisältyy leffanäytteet. Jokaisen on puhuttava ainakin kolme minuuttia. Kaikki ryhmän tyypit ovat ihan paniikissa, kun joutuvat esiintymään omalle seminaariryhmälleen (siellä on ehkä joku 12-14 tyyppiä). Jännittävyys on tässä: mun ei tarvitse tehdä sitä, koska olen Erasmus-vaihtari enkä saa moduulia virallisesti läpi kuitenkaan "enkä tunne ketään"! Mitä hittoa? Tapaan Kathrinan keskiviikkona ja neuvottelen asiasta. Koska tarvitsen jonkun todisteen = arvosanan, jotta Roy uskoo mun osallistuneen moduuliin, niin ehkä ennemmin tekisin tämän kuin vaikka 2000 sanan esseen, jos sellaista vaihtoehtoa edes olisi. Voiko helpommalla päästä? Ja kun noita presentaatioita on tullut jo pidettyäkin yksi jos toinenkin, niin eiköhän se luonnistuisi. Voisin puhua kahden pojan kanssa vaikka auteur-teoriasta ja Tarantinosta, ovat sentään jo ennestään jonkin verran tuttuja. Ja pojat tosiaan ryhmässä kahdestaan.

Tuosta seminaariryhmästä mainittakoon vielä, että siellä oli ehkä maailman suloisin emopoika. Ja sen oli pakko olla oikeasti tosi emo, koska minä - joka en oikeasti edes hallitse tuota termiä lainkaan - tunnisin sen emoksi. Melkein hajoilin koko tunnin ajan sisäisiin hihityksiini, kun se oli niin söpö. Valtava tukka ja kuluneet tennarit. Colin näytti noin 13-vuotiaalta ja pörrötteli hiuksiaan ehkä 285 kertaa seminaarin aikana. Aion kaapata sen hyllynreunalle istumaan, selkeää koriste-esinepotentiaalia.

Matkalla Jarin kautta Asdaan kävelin viimeinkin Castle Parkin läpi. Kaunis ja tunnelmallinen paikka. Ja ehkä alle 200 metriä kotioveltani. Voisi joskus mennä sinne ihan ajan kanssa oikeasti. Huomenna ajattelin kuitenkin valloittaa Park Streetin kirjakaupat ja St Nicholas Marketin kojut ja pikkukaupat. Ja pestä pyykkiä. Ja ottaa rauhallisesti. Tosin tekisi mieli kyllä mennä katsomaan Babel ja tehdä samalla yksi Film Culturesin tehtävä valmiiksi tulevia viikkoja ajatellen. Enpä tiedä.