[Previous entry: "kaupunkikierrostelua"] [Next entry: "valaisevaa kasvohoitoa!"]

Löysin tänään viisi puntaa kadulta! Jee! Seteli oli likainen, mutta onpahan lounasrahat huomiseksi. Ehkä huippua.

Pubiasiaa: piipahdimme tosiaan Angelan, Annan ja Jarin kanssa eilen pubissa olusella. Pubi oli ihan mukava, mutta ei nyt mitenkään erikoinen. Join jotain bitteriä x, mikä oli kyllä ihan hyvää. Eli uusi olut testattu. Tytöt olivat väsyneitä ja lähtivät kotiin nukkumaan, Jarin kanssa päätimme vaihtaa paikkaa ja käydä toisilla tuopeilla. Käveltiin sitten Old Market Streetille, lähelle Marketgatea eli kotiani, kun muisteltiin, että siellä oli jotain kivannäköisiä paikkoja.

No, ei ollut.
Muutama ihan normi, ja muutama hirvitys.

Käännyttiin sitten jotain pikkukatua ja mitä näimme? Hylätyn näköinen pieni pubi, joka vaikutti erehdyttävästi siltä, että se on kiinni. Coach & Horses. Sinne kuitenkin käveli kolme tyttöä sisälle, joten päätettiin mennä mekin. Ja voi vitsi! Ihan hullua. Sinne mahtui sisään ehkä 20 ihmistä yhteensä, paikka oli pienipieni. Sellaisen klassisen englantilaisen nuhjuisen lähipubin meininkiä. Ei mitään bilehilepimuja vaan tavallisia ihmisiä, joilla oli rumat vaatteet ja hassut hatut. Päätettiin sitten testata paikallinen erikoisuus eli vahva sidukka. Tuoppi Tauntonia maksoi £1.40! Ja se siideri oli hyvää! Miten se nyt menikään.. "If it tastes like rotten apples, I'm bound to like it." Kävi myös ilmi, että torstaina turvallisuusluentoa pitänyt kampuspoliisi oli oikeassa. Siideri oli petollisen vahvaa. Kaksi tuoppia hujahti sekä Jarin että minun naamaan, sitten hihiteltiin itsemme kotiin ja valokuvattiin matkalla pimeässä taloja väärillä asetuksilla. Juurikin näin.

On kyllä sellainen olo, että Coach & Horsesissa tulee käytyä toisenkin kerran, ja ehkä kolmannenkin. Hauska paikka. Jonne ruotsalaiset ystävämme tosin eivät valitettavasti varmaan edes tulisi.

< vaateangsti >
Faktahan on, että en ole kovinkaan trendikäs vaatetukseltani. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut itseäni niin epätrendikkääksi kuin täällä. Eilen päällä oli löysät suorat housut, kauluspaidan ja korsettitopin jännittävä sekoitus (se on oikeasti aika hieno), ruskeat tennarit ja päässä huivi. Ja apua, ei sen näköisenä täällä voisi periaatteessa mennä minnekään, paitsi ehkä juuri Coach & Horsesiin.

Täällä kaikilla tytöillä - ruumiinrakenteeseen tai omaan tyyliin katsomatta - on ulos lähtiessä lyhyt hame (ei tietty sukkiksia, eli aika hehkeetä - harvan reidet kun niin priimakunnossa on kuitenkaan), hillitön tissitoppi ja korkkarit. Voi olla myös tissikäs lyhyt mekko tai jopa farkut, jos ne on tosi kireät. Mutta periaatteessa bileunivormu on kaikilla sama. En nyt sano, että haluaisin sulautua joukkoon täysin, mutta on kurja olla, jos koko ajan on tietoinen ns. epäasianmukaisista vaatteistaan. Fakta siis on, että esim. kengät on hankittava, jos ja kun aion täällä ikinä klubbailla. Ongelmahan on siinä, etten osaa kävellä korkkareilla ja näytän niissä aika typerältä. Tällä maalla on kuitenkin vastaus myös tähän pulmaan: sirot, korkkareilta näyttävät, kopisevat, matalapohjaiset kengät! Sellaiset siis ostoslistalle, samoin ehkä uudet housut ja pari paitaa/toppia. Tai jotain. Niin, ja käsilaukku. Uah.

Sanoin Jarille, että voi kyllä vähän vahtia, etten ihan hulvattomia osta. Kuten esimerkiksi kullanväristä pikkulaukkua. "Step away from the golden handbag."

Poikien univormu on vähän rennompi. Löysähköt housut, kauluspaita, slipoveri tms. Ja valkoiset tennarit. Tukka geelillä pystyssä edestä. Kaikki näyttävät ihan samalta. Täysin käsittämätön kaupunki. Kehitinkin teorian, että Bristolissa asuu oikeasti noin 2-10 poikaa. Niille sitten maksetaan siitä, että kävelevät rinkiä keskustassa iltaisin, jotta näyttäisi siltä, että siellä on vilskettä. Kävelin eilen Corn Streetin päästä päähän ja kaikki vastaan tulleet pojat olivat aivan samannäköisiä. Teoriani täytyy siis olla oikea.

Shoppailua kuitenkin siis tiedossa myös ensi viikolle. En nyt tiedä miten suhtautuisi. Olen ostostellut nyt kaksi viikkoa putkeen. Ei oikein jaksaisi kauppoja enää. Nytpä siis harmittaa, etten ottanut mukaan niitä vaaleanpunaisia korkkareita, jotka ostin Tuulin häihin viime kesänä. Ne olisivat ihan täydelliset ja olisi tämäkin murhe vähemmän. Möh.
< /vaateangsti >

(Oikeasti olisi kyllä angstattavaa ja ihmeteltävää paikallisesta vaatekulttuurista vaikka kuinka. Myöhemmin sitten.)

Käväistiin tosiaan sitten aamiaisella The Commercial Roomsissa. Jarille perinteinen englantilainen aamiainen, minulle sen vegeversio. Sitä rasvan ja suolan määrää! Paistettuihin kananmuniin en kyllä koske ehkä ihan hetkeen. Uh. Mutta paikka oli kyllä edelleen ihan yhtä mukava kuin eilen ja naistenvessakin aikamoista luksusta (ks. kuva). Maha täynnä epäterveellisyyksiä suunnattiin sitten jälleen ostoksille Bedminsteriin. Toisen Asda-visiittini jäljiltä (joka oli vajaat 16 puntaa, taikakauppa) keittiöni alkaa olla ihan hyvässä kuosissa ja perusruoka-aineitakin löytyä kaapista. Edes vähän. Oli kivaa, kun pystyi valitsemaan, mitä söi ruuaksi. Ja että oli oikeasti astioita, joista niitä söi. Normaalisysteemit siis alkavat palata, hyvä niin.

Kuvapäivitys.