[Previous entry: "baccaaa!"] [Next entry: "kaupunkikierrostelua"]

Täälläpä ollaan, perillä ja yhtenä kappaleena. Joskin pelkään, että jalkani irtoavat joskus lähitulevaisuudessa. Uudet kenkurani nimittäin eivät olleetkaan parhaat mahdolliset kävellä ja kun tuota kävelemistä on kuitenkin tullut harrastettua aika tavalla, niin... Noh. Ehkä tästä selvitään.

Matka sujui hyvin mutta väsyneissä merkeissä, sillä alla oli vain muutaman tunnin hermostuneet yöunet. Jari torkkui sekä lentokoneessa että bussissa Bristoliin. Itse lepuuttelin vain silmiäni, kun en noissa liikkuvissa kulkuneuvoissa vieläkään oikein osaa nukkua, ellei ole ehdoton pakko. Olen aika huojentunut, että oltiin varattu aikatauluun niin paljon varaa vaihtoja varten, muuten olisi ollut aika katastrofi. Nyt meni aika sutjakkaasti kaikki, vaikka Megabus Lontoosta lähtikin puoli tuntia myöhässä. Lisäksi olen aika huojentunut siitä, etten kuitenkaan ollut matkassa yksin. Kun mulla meinasi mennä hermo, Jarilla pysyi pää kylmänä ja toisin päin. Hyvä niin. Tarkempi selostus matkamme kulusta luettavissa Jarin livejournalista - mitäs sitä nyt samaa uudelleen selostamaan.

Eilen käytiin omatoimisella ekskursiolla Frenchayn kampuksella ja omalla kampuksellamme St Matthiasilla. Ihan kivoja molemmat, St Matts tosin paljon sympaattisempi. Tavattiin Lorraine ja saatiin nettitunnukset ja opiskelijakortit. Vielä pitäisi rekisteröityä ylioppilaskuntaan, mutta olen huonoillut. Kämpille tullessa sitä on aina niin raatå, ettei oikein jaksa tuollaisia ylimääräisiä asioita hoidella. Tänään oli orientaatiota, jossa puhuttiin paljon asiaa, mutta paljon meni myös ohi, kun aamukahvi jäi väliin. Tänään investoin mukeihin (2kpl á 39p) eli huomenna saan kuin saankin (pika)kahvini aamulla, jos jaksan mikrottaa veden. Keittimemme ei siis toimi ja kattilaa en luonnollisesti vieläkään omista. Huomenna selvinnee, saanko kitchen packin yliopistolta vai pitääkö alkaa metsästelemään tarjouksia. Ei se metsästäminenkään enää kovin vaikeaa ole, koska Woolworths on paikallistettu. Woolworths = rakkautta.

Tämä perustavaroiden shoppailu on kyllä aika hassua. Eilen ostin peiton, kaksi tyynyä ja lakanat. Tänään vähän siivousvälineitä ja ne mukit. Aina sitä on ollut edes jotain käytössä, nyt pitää hommata ihan kaikki. Onkin aika kornia, että tyypillä on läppäri muttei paistinpannua. Vaan niinhän se elämä menee.

Olen tässä kyllä tullut tulokseen, että paras omistamistani tavaroista on tiistaina Tesco Expressistä mukaan nappaamani muovihaarukka. Se on yllättävän monikäyttöinen. Toimii haarukkana, lusikkana, voiveitsenä, yleisteräaseena ja ties mitä. En luovu siitä ikinä! Ellei se hajoa. Voisin ehkä silti potentiaalisesti harkita hankkivani myös oikean haarukan, veitsen ja lusikan. Voisi helpottaa elämää aika tavalla.

Näin tänään muuten varsin komean miehen aamulla. Hihittelin sitä hetken. Valitettavasti Ewan McGregor ei tullut vastaan enkä näin ollen mennyt Ewanin kanssa Starbucksiin kahville. Mutta mitäs tuosta. Aikaa on vielä, ja käytiinhän me Jarin kanssa iltapäiväkahvilla ostoskeskuksen jossain pikaruokahirvityksessä. Melkein yhtä hyvä.

Tänään ajateltiin vielä pyörähtää pubissa, jos jaksamme. Eilen oli niin kauhea väsymystila, ettei kyennyt.

Loppukaneetti: Tapasin tänään elämäni ensimmäisen brasilialaisen. Pojan nimi oli Ricardo. Meinasin hajota siihen paikkaan. Parasta oli, että poika näyttikin ihan Ricardolta :D
Täytyy nyt kyllä sanoa, että Ricardo oli ihan mukava ja kutsui mua Steven Spielbergiksi (sanoinhan opiskelevani elokuvaa täällä), kunnes sanoin oikean nimeni. Mikäs siinä. Steven Spielberg on ihan hyvä nimi. Ehkä.

Olennaisimmat tietysti pitää vielä olla.