[Previous entry: "absoluuttinen totuus"] [Next entry: "2006"]

Aatonaatto. Hoh. Huomenna sitten h-hetki. Vaikka en vieläkään ole tajunnut, miksi Suomessa juhlitaan kaikki juhlat jo niiden aattona. En oikein osaa suhtautua siihen, että nyt on jo joulu. Mihin hittoon koko syksy oikein meni?

Kuluu taas ilta messengerissä. Vähän hävettää, kun päivällä teatraalisesti julistin, että nyt ei enää ennen torstaita. Ja täällähän vaan naputtelen. Echon superyhteisö tänään päivällä oli huippu, vaikka keskustelun taso jättikin vähän toivomisen varaa. Kiljoona "ihkudaa"-viestiä peräkkäin on jo vähän huolestuttavaa. Tai kolmekin.

Mutta onhan mese huippuväline. Muuten en olisi tänään saanut nauttia etuoikeudesta lukea Janin syväanalyysia aiheesta "miksi vuoden 1968 comeback Elvis on maailman seksikkäin mies"!

Tein tänään Millan kanssa typistetyn joululahjakierroksen, kaksi paikkaa vain. Äklön olon tortuista ja glögistä sain silti aikaiseksi, joten jonkinmoinen joulufiilis on siis taattu :D Emme Millan kanssa jaksaneet kehittää mitään kakkua (mikä on ollut tapana kuitenkin parina edellisenä vuotena), mutta saatiin Kassulta Maailman Parhaita Mokkapaloja. Aikamoista parhautta, sanon minä. Niin äklö olo ei ollut, etten niitä olisi kyennyt maistamaan.

Olen hukannut Uuden Vaatteeni varanapit ja se on melkoisen ärsyttävää, koska nyt Uusi Vaate on myös Paljastava Vaate. Huokaus. Aion silti ehkä pukeutua siihen joulupäivänä. Ja vaan kertakaikkiaan vahtia kaula-aukon humpsahtamista. Jatkuvasti.

Huomenna sitten sitä perusjoulusettiä. Puuroa, haudat, ruokaa, viiniä ja suklaata. Ostettiin vain yksi kynttilä, viedään se Teron haudalle. Toisaalta tuntuu hölmöltä viedä se, mutta väliinkään en missään nimessä halua jättää. Sukulaisten haudat kierretään tietty myös jokavuotiseen tapaan.

Kah, onhan meillä jotain jouluperinteitä sentään. Kun välistä tuntuu, että kaikki perinteet ovat kadonneet tässä viime vuosina. Ei mitään liian fiksaantunutta silti. Hyvä niin. Kunhan perunalaatikkoa on, olen ihan tyytyväinen.