[Previous entry: "meseonnea elikkäs funclub"] [Next entry: "absoluuttinen totuus"]

Huomenna aamulla olisi sitten lähtö kohti Karkkilaa. Täällä nökötän jätesäkkien, muovipussien ja pahvilaatikoiden keskellä. Vähän olisi pakattavaa vielä, mutta jotenkin en tahdo saada aikaiseksi. Raah. Suurin osa tavaroista on onneksi jo laatikoitu ja jopa kannettu varastoon (mitä ei olisi koskaan tapahtunut ilman Nooraa ja Hennaa, ihan korvaamattomia olivat he). Aikamoista. Mihin tämä syksy oikein meni?!

Tuntuu aika hassulta, kun on pakannut koko elämänsä varastoon reiluksi puoleksi vuodeksi. Kehystettyä Kentsuani en voinut tosin vielä arkistoida, joten se lähtee mukanani Karkkilaan muutamien muiden aarteiden kanssa. (Apua, mihin hittoon tungin passini?!)

Viikko on mennyt vähän sumussa. Oon hengaillut vaan kaikkien kanssa kaikkialla, mikä on ollut tosi mukavaa. Toisaalta nyt kulttuurishokki Karkkila-arkeen voi olla ihan superkauheus. Ehkä tämä on silti kestettävissä. Jouluviikko ja kaikkea kuitenkin. On silti vähän epätodellinen olo. Eihän tämä nyt näin voi mennä?

Läksiäiset torstaina olivat vallan ihannimmat ikinä. Pelkäsin kurjaa iltaa, mutta loppujen lopuksi oli vain tosi mukavaa. En edes itkenyt - paljoa. Muutamat itkut oli pitkin iltaa pakko tirauttaa, mutta urheasti selvisin. Uusi Vaatekin oli aika påp, kun oli kiva olo se päällä. Joskin valokuvista päätellen olisin ehkä voinut tarkkailla kaula-aukkoni humpsahtamista vähän paremmin. Nooh. Omieni keskellähän minä siellä, ei se niin vaarallista ole.

Erikoisparhautta läkisäisissä:
+ mukava tunnelma, kiva kombo ihmisiä
+ Aleksi saapui sienihatussa eikä lähtenyt aikaisin kotiin
+ Kari ja Marsu saapuivat molemmat ja toivat toukan tullessaan
+ Jani oli leppoisimmalla tuulella ehkä aikoihin (mun nähden ainaskin hei)
+ halilahjakortti (ja se Angel-boksi myös)
+ tyttöjutskailu Nooran kanssa vaatekaapissa (se on nyt sitten mun lesbian lovah)
+ hengailu Kerpassa ja Joksussa ennen Jaakolle menoa ja Joksussa vielä uudestaan sen jälkeen
+ syl(e)issä makoilu
+ tyypit!

Eli siis kiitos satunnaisessa (=korttiin muotoutuneessa + muuten) järjestyksessä Katja, Jaakko, Matti, Vili, Virpi, Anne, Kari, Olli, Jani, Lissu, Reeta, Mikko, Marsu, Sonja, Ville, Henna, Anni, Noora & Venla. Ootte parhaita.

Tämä viimeinen ilta olisi voinut myös olla kauheus, vaan eipä ollutkaan. Leffaa, teetä, Heseä (jeejee), synttärichilipullaa (ja mustaherukkaboolia..), vierailua ja hämäriä YouTube-videoita. Eli kiittistä Jussilla olleille Aleksille, Janille ja Katjalle (& Jussille, tietty). Erityiskiittikset Viltsulle, Matille ja Jaakkikselle. Pelastitte iltani ihan täysillä, vaikka jouduinkin katsomaan Hard Gay -videon. Ootte ehkä ihkui hei (en lähe ollenkaan tohon Q-touhuun ihkuilussa). Ahihi.

Keväästä tulee outo.
En olisi ikinä uskonut, että Joensuusta lähteminen voisi tuntua näin kamalalta.
Olen silti vakuuttunut, että kunhan asetun Karkkilaan, kaikki on jo helpompaa. Nyt on vaan sellanen kablooey, jos mitään koko asiasta sattuu edes tajuamaan.

Jos nyt menisin nukkumaan, ehtisin nukkumaan reilut viisi tuntia.
Noh.
On sitä väsyneenä autossa istuttu pitkään ennenkin.
Tavallaan täpinöidyttää, tavallaan on ihan kauheaa. Kummallisia aikoja elämme. Kaikin puolin.