[Previous entry: "singing for absolution"] [Next entry: "passing the time"]

Väsyttää ihan liikaa. Ennen jaksoin valvoa, kun aina oli pieni univaje päällä. Nyt olen nukkunut pääsääntöisesti hyvin puolisen vuotta ja parin viikon vajaat unet ovat aiheuttaneet ihan hullun piikin ja tuntuu, etten jaksa mitäääään. Partykin tuntui menevän ihan ohi, kun koko ajan oli jossain ihme väsymyssumussa. Viime yönä posotin 10,5h ihan kevyesti ja vieläkin tuntuu siltä, että unta riittäisi. Hyvä silti, että nukuin. En ehkä nuupahda kesken häiden tänään.

Jännittää ne häät, vaikka hölmöä mun tietysti on jännittää. Vielä neljä tuntia ja sitten minä ja vaaleanpunaiset korkokenkäni suuntaamme kohti Karkkilan kirkkoa. Enemmän kyllä jännittäisi, jos en olisi nähnyt Tuulia keskiviikkona. Kolmen tunnin Eki-hengauksen jälkeen aletaan taas olla edes vähän ajan tasalla toisen asioista. Kahden vuoden tapaamistauko on jo vähän liikaa.

Ennen Tuuli-treffejä hengasin Johanna A:n kanssa kaksi tuntia Ekin terassilla, kun en sitäkään pariin vuoteen ole nähnyt (Johannakin puhui gradusta, mikä oli vähän pelottavaa). Toisin sanoen viisi tuntia yhtämittaista Eki-hengausta siis. Se on jo aika extremeä minunkin asteikolla.

Toissapäivänä piipahdin Helsingissä vaate- ja häälahjaostoksilla ja näin Mikkoa samalla. En tiedä, johtuiko väsymyksestä vai mistä, mutta mulla ei jäänyt koko tapaamisesta juuri mitään mieleen. Ja pyörittiin mekin siinä ympäri keskustaa kuitenkin reilu kolme tuntia eli kieltämättä vähän omistuista. En tiedä. Ehkä olin kuluttanut kaiken sosiaalisuusenergiani siinä keskiviikon superhengailussa, ehkä oli muuten vaan huono hetki.

Nyt kun kaiken maailman festarihumputukset pois alta pitäisi alkaa taas takomaan kesäesseitä. Ei voi jaksaa. Palautuspäivä tosin alkaa häämöttää aina vaan lähempänä, joten pakko olisi rutistaa. Mutta miten kirjoitetaan essee elokuvasta, jonka on nähnyt kerran pari kuukautta sitten? Omistaako kukaan Mildren Pierceä minkään muotoisena tallenteena? Baccaa. On mulla jotain hämäriä muistiinpanoja, mutta en tiedä, miten sen viiteen sivuun venytän. Yritän silti saada jotain tulevalla viikolla aikaan, että voisin sitten viikonloppulomailla Helsingissä hyvällä omallatunnolla. Saa nähdä.

Vähän turhauttavaa kaikki - tai aika paljonkin. En saa mitään aikaiseksi. Ahdistavaa.