[Previous entry: "blank brain"] [Next entry: "demanding schedules"]

Pitäisi nukkua univajetta pois, mutta en malta. Haluan touhuta. Ja kirjoittaa raporttia Ilosaaresta.

Vaikka yöjuna olikin paras mahdollinen vaihtoehto Joensuusta palaamiselle, jäi viime yön unimääriin vähän toivomisen varaa. Olin jossain ihme horroksessa reilut kuusi tuntia ja tietysti juuri ennen Riihimäkeä alkoi sitten oikeasti nukuttaa. Urheasti silti hyppäsin pois junasta enkä nukkunut edes automatkalla. Kahvin ja erinnäisten kolajuomien voimalla menin työpäivän läpi ja nyt kärsin ikävähköstä närästyksestä. Kestän silti. Huomenna on jo parempi. Ja töissä viikon stressipiikki. Hii!

Kaiken kaikkiaan reissu oli leppoisa ja kannattava. En jaksa erinnäisiä hermojeni menetyksiä raportoida. Kaikki minut tuntevat tietävät, että murjotin kuitenkin osan aikaa jostain. Pääosin oli kuitenkin kivaa, eikä lähteminen harmita yhtään. Työpestinikin (verkkotoimituksen kääntäjänä siis) oli juuri minulle passeli, vaikka välillä ottikin päähän, että tekeminen tuntuikin olevan enemmän kiinni muiden aktiivisuudesta kuin omasta. Ensi vuonna menen silti mielelläni uudestaan, jos vain huolivat. Sitä paitsi näin kaikkia pändejäkin ihan sopivasti.

Yksi viikonlopun kohokohdista oli luonnollisesti festarit avannut Lemonator. Tykkäsin valtavasti, vaikka meininkiin lämpeneminen veikin taas oman aikansa. Encorena tuli Superb ja jos se yhdistettynä auringonpaisteeseen ei saa hyvälle tuulelle, en tiedä mikä saa. Paitsi ehkä Mervin kommentit Aleksi Ojalan ja Teuvo Lomanin yhdennäköisyydestä, jotka vieläkin saavat aikaan pientä hepulin tynkää. Hee.

Mietin silti, että miten hitossa osun Lemonatorin keikalle aina niin, etten ole ehtinyt perehtyä kaikkiin levyihin (=uusimpaan). Pitäisi varmaan investoida siihen viimeisimpään, uudetkin rallit kuulostivat hyviltä. Mietin myös, miten aina onnistun katsomaan keikan suht edestä ja oikealta laidalta. Merkillistä.

Lemonatorin jälkeen riennettiin Jaakon kanssa katsomaan M.A. Nummista, joka oli huomattavasti parempi kuin Provinssissa, suorastaan loistava. Ketutti kuitenkin, kun en lyhyenä ihmisenä takaa mitään nähnyt, joten siirryin parin biisin jälkeen katsomaan Koodeja. Eli nyt on 51koodiakin koettu. En ollut erityisen vaikuttunut, mutta ei se keikka ihan kylmäksikään jättänyt. Harmitti, kun en kuullut alussa tulleita Vedenjakajaa ja Kuuluisaa, joista etenkin ensimmäinen on joskus kolahtanut kovasti. Ja kolahtaa vieläkin. Kuulin silti lopun ekan levyn hittipotpurista käsittääkseni kokonaan, mikä oli ihan mukavaa.

Välissä töihin, takaisin katsomaan Happoradiota ja sitten taas töihin, josta palasin parahiksi Mokoman keikan alettua. Katselin keikkaa puolivälistä noin 20 minuuttia (en ottanut paineita, kun ovat kuitenkin tämän viikon lauantaina täällä) ja yritin sitten irrottautua katsomaan Ville Härkönen & Velvetiä. Matkalla päälavalta rekkalavalle törmäsin kuitenkin Niinaan ja loppujen lopuksi näin Velvetiä puoli biisiä + encoren. Olen huono.

Päätin korjata huonouteni katsomalla Stam1nan kokonaan, vaan ei. Suunnitelmana oli mennä syömään keikan jälkeen, mutta kesken kaiken iski täydellinen hyytyminen ja pelkäsin putoavani siihen paikkaan. Äkkiä siis syömään jotain risoton tapaista + jännittävää nakkimuhennosta, ja palasinkin sopivasti kuulemaan Kadonneet kolme sanaa, joka oli soinut päässä jo monta päivää. Ja sitten taas töihin. Viimeisen työrupeamani jälkeen oltiin Emmun ja Mervin kanssa kaikki niin väsyneitä, että suunnattiin suosiolla kotiin nukkumaan. Darkness jäi siis väliin. Suuremmin ei harmita, vaikka keikka kuulemma olikin mainio.

Sunnuntain ohjelma ei kiinnostanut niin paljon, joten vietin suurimman osan päivästä verkkotoimituksen teltassa kääntämässä juttuja (tein jopa ihan kiitettävästi ylimääräistä). Päivän keikkasaldo koostui Eläkeläisistä, Apulannasta, Negativesta ja Paprika Korpsista, joita kaikkia katsoin/kuuntelin parisen kymmentä minuuttia. Viimeisen käännöksen sain valmiiksi viisi minuuttia ennen Poets of the Fallin alkua, ja koska Mervi bändiä fanittelee eikä meitä muitakaan haitannut, katsottiin keikka kokonaan.

Mitä niille on tapahtunut? Provinssissakin jäi vähän nuiva mieli. Viime kesänä POTF livenä oli melkein parasta, mitä keksin ja nyt vaan vähän ärsyttää. Mukaan on tullut joku leso vivahde, josta en välitä yhtään. Don't Mess With Me sai kyllä silti jorailemaan ja laulamaan mukana, eihän sille mitään voinut. Encoren jälkeen lähdettiin alueelta ja ilta päättyi Joensuun osalta Pizza Expressiin ja yleisesti hepulihysteriaan yöjunassa. Kivaa oli.

Plussaa:
- Rento meininki --> koin festarin kävijäystävälliseksi --> Provinssi oli mielestäni työntekijäystävällisempi, mutta ei tämäkään huono ollut
- Joustavat aikataulut työn puolesta
- Ei liian kuuma
- Lasse Kurki & Lemo-tanssi
- Kivat läppärit
- Vessat ja vesipiste työteltan välittömässä läheisyydessä
- Tuttuihin törmääminen
- Muistin ottaa korvatulpat ja myös käyttää niitä
- Taukotuvan hinnat

Miinusta:
- Negativen kökköys
- Tuuli
- Paperiset työntekijärannekkeet
- Nakkimuhennoksen koostumus
- En ehtinyt juoda festarisiideriä!
- Tuttujen katoileminen heti kun niihin oli törmännyt
- Uupumus
- Kameran akun loppumisen uhka

Ja kamerasta puheen ollen: kuvien top 20.

Reeta x 2 & Emmu Gauden terassilla perjantaina


Pakollinen Jussi-poseeraus


Ollaan Katjan kanssa ehkä liian hehkeitä


Lauantaiaamuna Kauppakadulla oli bileet


Tungoksesta huolimatta pääsimme eturiviin..


Öö. Muusa.


Lanseeraan piakkoin Emmu-valokuvakehykset. Rikastun.


Ollaan ihan samikset


Jari. Verkkotoimitus.


Kaikkien kolmen oli tarkoitus mahtua samaan kuvaan.


Voi sitä onnistumisen riemua!


Sunnuntai klo 12:24


Virallinen kesäkuva


Auringossa näyttäisi ehkä vähän kivemmalta..


Kuvista ainoa, jossa olemme kaikki kolme


Sunnuntai-illan rasvainen päätös


Makuuhytti (ja sen matkustajat) piti ikuistaa kaikista kuvakulmista...


...ja jokainen omassa sängyssään.


Makuuhytti on oikeasti varsinainen tilaihme.


Vielä kerran! Kurkist.