olen: hanna, 26v asun: joensuussa opiskelen: englantia

tykkään:
roald dahl, juusto, beatles, tee, mustapippuri, cat stevens, skotti- & irkkuaksentti, digikamera, nuudeliwokki, foo fighters, linssicurry, keikat, sipuli, valokuvat, keitto, ysärihitit, ystävät, johnny depp, appelsiinit, don huonot, puhelin, punaviini, monty python, hihittely, olkalaukut, piknik, sarkasmi & ironia, pussikalja, garfield minus garfield, robbie williams, ilmaukulele, ilmabanjo, ilmarummut, muut ilmainstrumentit, tim burton, parta, kissat, festaritalkoilu, pinssit, sukat, hercule poirot, levykaupat, ilosaari, nostalgia, puhelinhepulit, nachot, vaahtoaminen, lemonator, harold & maude, coffee & tv (video), michel gondry, mese, 60-luvun batman, ylianalysointi, gael garcía bernal, iltakävelyt, placebo, tennarit, hölmöt retrokuosit, aurinkolasit, kate winslet, laituri, joet, mental wear, kielioppi, maapähkinävoi, muumimukit, turha trivia, musikaalit, nikke knatterton, slogan-paidat, pisamat, post secret, von hertzen brothers

klik, klik:
arkisto - vanhat jutut - @ - napit - menneet - who links here

ystäviä, tuttuja, sankareita:
aino - aleksi - anne - dr charlie - iskä - jussi - katja - kiara - lse - maija - masa - mikko - milla - riia - saila - suvi

keksejä ja suklaata:
greymatter - mlle poulain

Voi tätä kirjoittamisen riemua. Kirjoitin pitkän sepustuksen ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon ja sitten Firefox kaatuu ja syö sen. I-ha-naa! Yhtään ei harmita, kun on muutenkin ollut yhtä juhlaa tämä päivä. Rytmittömyys ei sovi minulle, antakaa töitä! En tiedä miten päin tässä olis ja yhyy kun ei mikään luonnistu kun en saa itseäni niskasta kiinni yhyy.

Päivän piristys on vanha Flylow'n EP, jonka kaivoin hyllystä erään teleoperaattorin bändikeskeisen mainoskampanjan innoittamana. Kiljoonatta kertaa kuunnellessa mieli alkaa olla jo mallillaan, näitä on niin kiva laulaa mukana, että oksat pois. Ja nyt hieman harmittaa, etten aikoinaan ostanut koko levyä. Vieläköhän sitä saisi jostain?

Tällä viikolla ollaan upotettu energiaa samoilemassa Pohjois-Karjalan luonnossa. Keskiviikkona käytiin tarkastamassa Kuhasalon meiningit, eilen kiidettiin samimobiililla Kolin maisemiin.

Kuhasalosta tykkäsin kovasti, eikä sinne ole edes pitkä matka, olettaen että menee suorinta reittiä eikä koita "oikaista" jostain muualta. Vähän harmittaa, ettei päästy Kalmanniemeen asti, olisin halunnuyt nähdä kalliokaiverruksia, nuu!! Noh, ehkäpä takaisin pääsee, ja silloin kannattanee ottaa grillattavaa ruokaa mukaan, pittoreskeja nuotiopaikkoja kun oli ihan käsityskyvyn ylittävä määrä. Kiitettävästi kestäneen samoilun päätteeksi päätettiin pulahtaa uimassa. Fiksusti valitsimme rauhallisen paikan mukavan aallonmurtajan etupuolelta. Öö siis mitä? Koitettuamme pitää itsemme pystyssä ja varpaamme ehjinä kivikkoisessa aallokossa jokusen tovin päätimme suunnata takaisin kohti sivistystä ja Pizza Expressiä. En ole ehkä ikinä ilahtanut niin paljon suuresta kokispullosta kuin keskiviikkona. Silkkaa neroutta oli sen ostaminen. T: urbaani samoilija.


Älä ui täällä.

Koli oli kesälläkin aikamoisen kaunis. Asianmukaisesti kiivettiin ensimmäiseksi Ukko-Kolille ja pienen istuskeluin ja maisemaihailun jälkeen käytiin tarkastamassa Akka-Koli ja ohimennen Paha-Kolikin. Ja sitten etsimään nuotiopaikkaa, koska edellispäivästä viisastuneina olimme varanneet matkaan ruokaa pienen retkikunnan tarpeita vastaavan määrän (miksi seurueen ainoa nainen päätyi kantamaan ruokareppua edestakaisin, en tiedä). Lopulta paikansimme kartan, josta kaikki nuotiopaikkamerkit eivät olleet kuluneet pois eikä sitten muuta kuin vain kohti Ikolanahoa.


Viimeinkin nuotiomerkki!

Eipä anneta rauhaisan kuvan hämätä. Se että opaskyltti on kauniilla niityllä ja matkakohteena on aho ei suinkaan nimittäin tarkoita sitä, etteikö väliin mahtuisi puolen kilometrin vaellusta harvinaisen jyrkällä ja juurakkoisella vaaralla, ju-huu! Puolessa välissä nousua alkoi usko loppua omaan kuntoon ja loppuvaiheilla myös polun suuntaan. Muutama voimasanakin saattoi lipsahtaa itse kultakin, valoisia aatoksia ja keskustelunaiheita toki unohtamatta.
- Se nyt vielä puuttuisi, että törmäisi nyt karhuun.
- Ehdin miettiä samaa noin sata metriä sitten.
- Parasta olisi, jos sattuisi pennun ja emon väliin.
- Jooooo!
Onneksi tarpominen palkittiin ja nuotiopaikka oli kaunis, rauhallinen ja muutenkin erinomainen. Puita oli kannettu jo valmiiksi läheisestä halkovajasta ja paikalla oli kaivot, vessat ja ties mitkä fasiliteetit. Itse asiassa sydäntä tosi paljon lämmitti nähdä, miten hyvää huolta sekä luonnosta että matkailijoista sekä Kuhasalossa että Kolilla pidetäänkään (matkailijat tosin voisivat tehdä osuutensa ja olla rikkomatta niitä pulloja rantaan ja muihin paikkoihin, mielestäni).


Sivaripatentilla kypsyy niin tofunakit kuin esipaistetut sämpylätkin.

Mahat täynnä otimme suunnan sitten kohti autoa. Onneksi matka oli suurimmaksi osaksi alamäkeä, muuten olisi se koitunut ainakin minun kohtalokseni. Vähemmän yllättäen pojat halusivat uimaan vielä samoilun päätteeksi ja niinpä auton nokka suunnattiin Kolin toiselle puolelle, missä kartan mukaan piti olla uimarantoja. Eikä muuten meinannut löytyä millään.
Sami: Eikö se nyt ikinä tuu? Eiku... onko se tuo?
Ja juuri samalla hetkellä kun auringossa kylpevä autio hiekkaranta ilmestyy puiden takaa näkyviin, auton stereoista kajahtaa 2:15 -->. (Älkää kysykö, miksi kuuntelimme Michael Jacksonin Childhoodia ajellessamme Kolin tietämillä.) Hollywoodein hetki noin ikinä, arvostan.

Nyt voi hyvällä omallatunnolla möhmöttää kaupunkimaisemassa taas muutaman päivän. Illan suunnitelmissa omituisella tavalla piristävä tahi katarttinen elokuva, vaihtoehtoina Good Bye Lenin ja Harold & Maude. Voi valinnan vaikeutta. Onneksi minulla on karkkia.

________________________
she said she said @ 08:28 pm
[no veggies] [link]

- Mitäs sitte?
- Jätskille?
- Mikä ettei.
- Kauppaan vai kioskille?
- Ihan sama.
- Katellaan. Tosta kyllä saisi pallojätskin.
- Haluutko sellasen?
- Voin mä haluta. Haluutko sä?
- Käy sekin.
- Voin tarjoo.
- Taas.
- Niin no.

[...]



Kinuski-pähkinä, minttu, wanhan ajan vanilja (isoja palloja). Kaksi kuningatarvohvelia. Suklaakastike. Kermavaahto. Salmiakkiströsseleitä. Kaksi lusikkaa. Viisi euroa.

Matikkaa: 1 iso pallo 2,80e. Lisukkeet 0,30-0,60e/kpl. Säästö: monta rahaa. Lisäksi äärimmäisen hyvää. Mutta nyt kieltämättä himoitsen kalapuikkoja.

________________________
she said she said @ 05:31 pm
[1 carrot] [link]

Touhusin eilen urakalla kaikenmoista neljään asti ja olin tosi tyytyväinen itseeni. Ennen seitsemää illalla voimat loppuivat yhtäkkiä kuin seinään. Siitäkin huolimatta nukuin huonosti, heräilin vähän väliä ja näin stressiunia. En edes tiennyt stressiin olevan aihetta.

Pitäisi lähteä pois Joensuusta hetkeksi, tuulettumaan. Sanoo ihminen, joka tuli kotiin maanantai-iltana ja on lähdössä juhannusreissulle tänään. Ensin oli sellainen ajatus, että lähteminen minne tahansa olisi hyvä, mutta kaipa se on niin, että eteläiseen Suomeen olisi suunnattava. Haluaisin nähdä ystäviä ja muita kivoja ihmisiä, edellisestä visiitistä on kuitenkin hujahtanut aikaa jo ihan urakalla.

No, edes jonkinlaista rahaa odotellessa siis.. Tämän viikonlopunkin reissu on toteuttettavissa vain siksi, että ainakin toiseen suuntaan on tarjolla ilmainen autokyyti. Paitsi että nyt väsymyksen aiheuttama epätoivo on sitä luokkaa, että tekisi mieli jättää reissu väliin ja hautautua peiton alle neljäksi päiväksi eikä puhua kenellekään. Täytyy tarkkailla, miten päivä lähtee käyntiin.

Joka väittää, että Joensuussa ei kesäisin tapahdu mitään on kyllä harvinaisen väärässä. Tänään meidän pihalla kuvataan koko päivän Karjalan kunnailla. Ja lisäksi sälekaihtimieni välistä voi tiirailla kätevästi tätä huikaisevaa toiminnantäyteistä tapahtumaa, melko luksusta. Kylään vaan kaikki tirkistelemään, tarjolla kahvia ja cappucinokeksejä.

// edit: enpäs olekaan lähdössä minnekään. Ehkä ihan hyvä väsymyksen, rahattomuuden ja epäsosiaalisen olotilan huomioon ottaen.
// edit 2: hahaa, näin Heikki Helan meidän pihalla. Ja niin tuli tästäkin päivästä ilon päivä. Ainakin melkein.

________________________
she said she said @ 10:36 am
[1 carrot] [link]

Provinssin jälkeinen olotila on väsynyt ja rahaton. Jäkimmäisestä johtuen (ja ensimmäisestä huolimatta) olen tänään verestänyt vanhoja taitojani osastolla "miten syödä mahdollisimman hyvin mahdollisimman pienellä rahalla" kiertämällä Prismassa, Lidlissä ja kahdessa eri S-marketissa. Nyt on kaappi täynnä ruokaa ja pesuainettakin hommattu, mutta rahaa meni alle kaksikymppiä. Hyvä niin. Ja hyvä myös, että olen siedättänyt jalkojani viime tiistaista lähtien. Muuten olisi voinut ketutella, kun ensimmäisessä S-marketissa huomasin unohtaneeni edellisten kauppareissujen päätteeksi lompakon kotiin ja jouduin tekemään uuden reissun - kaatosateessa tietenkin. Pesin vielä pyykkiä ja laitoin ruokaa, mutta päätin ansaitusti, että siivous saa odottaa huomiseen.

Viikonlopun osalta valittamista riittäisi organisoinnista ja tietyistä työtovereista ja ties mistä vaikka kuinka, mutta olen nyt päättänyt keskittyä vain kivoihin juttuihin. Eli siis ärsytyksestä, väsymyksestä, köyhäilystä ja VR:n lakon hankaloittamasta kotimatkasta huolimatta oli kyllä aikamoisen mahtisreissu, näin kuitenkin Placeboa (iiik!), Emiliana Torrinia, Stam1naa, Veetiä ja ties mitä. Ja sunnuntaina Crashin ja Caven keikat kokonaan. Ja Paula Koivuniemen päättärillä, joka muutenkin oli ehkä viikonlopun paras osa. Olen viimeistään nyt vakuuttunut (epäilin tätä jo viime vuonna), että DJ Willy on musiikillinen sielunkumppanini, eli pistimme Outin ja Millan kanssa tanssaten pilkkuun asti. Viisi drinkkilipua oli käytetty ennen kuin huomasinkaan ja jalat kipeänä kaikesta pomppimisesta, mutta meininki ja ihmiset oli loistavia, paluumatkan ajanutta taksikuskia myöten. Ja mitä olisikaan hyvä päätösklubi ilman hiprakoitunutta väsymyshepulia.

Hanna: Viikonlopun saldo on, että Millan tahdonvoimalla saavuttaa mitä vaan, näin Nick Caven, löysin musiikillisen sielunkumppanini ja haluan olla Paula Koivuniemi.
Outi: Se on kyllä vähän sellainen Nick Caven kaltainen hahmo.
Hanna & Milla: ...
*naur naur*

Hepuli yltyi niin hillittömäksi, että jouduimme siirtymään ulos muiden unta häiritsemästä.

Hanna: Mutta ensinnäkin Paulalla on parempi kroppa kuin mulla tulee koskaan olemaan ja se on myös rokimpi kuin minä tulen koskaan olemaan.
Outi: Mietin samaa itsestäni. Ja siis hänestä.
*naur naur*

Saman tason läppä jatkui ihanaisella, melkein yhdeksän tunnin bussimatkalla. Inhottavaa, kun oli täysin junalilijoiden ja lakon puolella, mutta samanaikaisesti myös jumissa Seinäjoella. Onneksi bussimatkalle viereen istahti mukava, puujalkajuttuja kertova/arvostava poika Joensuusta. Taisin saada uuden kaverin ja matka sujahti sata kertaa kivuttomammin kuin ikinä uskalsin edes toivoa. Olin myös tilannut kotosalle ruokaa ja kokin. Ei siis kaatunut maailma väsyneen päälle, ja ehdottomana bonuksena laatukeskustelut jatkuivat iltaan saakka.

Hanna: Mä haluisin kasvimaan, jossa kasvaisi ruohosipulia.
Marko: Voit myös hakea sitä tuohon basilikan viereen purkkiin kaupasta.
Hanna: Ei se oo sama. Ja sitä paitsi haluun myös raparperia.
Marko: Entäs rakuunaa?
Hanna: En oo miettiny sitä.
Marko: Tai rosmariinia.
Hanna: Miksi ei.
Marko: Mitä muita ärrällä alkavia ees on?
Hanna: Hitto en ees tajunnu kirjainteemaa. Mutta en mä keksi.. Reruna?
Marko: Khihihiii, ripuli.
*naur naur*

Tämän illan ohjelmassa on vielä treffit Venlan kanssa. Todennäköisesti linja siis jatkuu.

________________________
she said she said @ 08:32 pm
[1 carrot] [link]

Kävelin aamulla Mutalan läpi kohti Rantakylää. Ensinnäkin mainittakoon, että tästä lähtien pyrin liikkumaan kesäpäivinä ulkona ainoastaan 06 ja 09 välisenä aikana, tai vaihtoehtoisesti kello 20 jälkeen. Aamukävely nimittäin oli ihanaista, mutta iltapäivällä koko Joensuu oli muuttunut helvetilliseksi pätsiksi. Aamun viileydessä keskityin katselemaan taloja ja nyt haluan omakotitalon Mutalan perältä. En kestä, minkälaisia ihanuuksia siellä oli.

Innostuinkin talojen tuijottelusta niin paljon, että käännyin väärään paikkaan ja päädyin olemaan jossain ihan muualla kuin piti ja näin ollen olin huomattavasti myöhässä hyvin suunnitellusta aikataulustani. Hups. Mutta hengissä ollaan ja kahden päivän orjatyö ilmainen herjoittelu Rantsikan K-kaupassa on nyt suoritettu. Kassalla oli kiva olla pitkästä aikaa, sain hyvää opastusta ja ihmiset olivat mukavia, mutta Rantakylän asiakaskunta oli kieltämättä ajatuksia herättävä. Saisinkohan apurahan, jos kävisin ihan tutkimusmielessä tarkkailemassa kauppakäyttäytymistä ja asiakaskunnan rakennetta eri kaupunginosissa? Tai esimerkiksi palkkaa.

Nämä kaksi harjoittelupäivää ovat taanneet kyllä sen, että jalat ovat ihan muusina jo ennen Provinssia. Juhlaa. Molempina päivinä olen tarponut varmasti yli kymmenen kilometriä ja lisäksi seissyt töissä viitisen tuntia putkeen. Tuskin maltan odottaa esimerkiksi lauantai-iltaa, jalat ovat silloin todennäköisesti amputoitavissa.

Puoliperinteinen aamujuna kiidättää siis minut jälleen kohti Seinäjokea, tänä vuonna päätin jättää Mikossa roikkumisen näin aattoiltana kuitenkin väliin. Sisäinen rouva Korppini on aivan varma, etten näe mitään minulle tärkeää artistia työvuorojen takia, mutta täytyy toivoa parasta. Koitan koko ajan ajatella, ettei siellä mitään niin tärkeää ole, mutta samaan aikaan myös hajottaa ajatus Placebon missaamisesta. Ei, ei, ei. Kaikesta huolimatta lupasin koittaa pitää hauskaa ja myöskin olla lähtemättä vieraiden miesten matkaan, nämä olkoon siis viikonlopun ohjenuorat (onko Mikko von Hertzen vieras mies?).

Olen myös pakannut evääksi maailman, tai vähintäänkin Euroopan, ja miettinyt viihdykettä junamatkoille, koska nökötän näillä näkymin koko seitsemän tuntia yksin molempiin suuntiin. En murehdi ajankulua, mutta maanantaita yleisesti kyllä. Toivokaamme siis näin lakkouhan alla myös, että pääsen silloin festarihulinoista jollakin tavalla myös kotiin.

________________________
she said she said @ 11:12 pm
[1 carrot] [link]

Eppu Normaali: Pimeyden tango
Marion: Nainen
Riki Sorsa: Na na naa
Meiju Suvas & Kake Randelin: Unessa on mahdollisuus
Sleepy Sleepers: Järkeä vai ei
Anja Jeskanen: Syy on rakkauden
Outi Popp: Paperilyhty
Sig: Sadan vuoden yksinäisyys

Milla says (22:00):
Hittimittari.
hanna says (22:00):
Joo, käänsin sille.
Milla says (22:01):
Mä veivaan Avenue Q:n kappaleita, enkä meinais malttaa lopettaa.
Mutta tuo vaaleanpunainen asu kyllä voittaa.
Ja tuo rento asento.
hanna says (22:02):
Onneksi tämä Eppu Normaali kuultiin jo muutama viikko sitten.
Voi vielä popitella.
Milla says (22:02):
Mutta hieno on tämä "video".
hanna says (22:03):
on. Hanurihulluttelua.
Milla says (22:03):
Kuinkas peppu normaali muutakaan.
Milla says (22:03):
HAAHAHAHAHHAHHAA.
hanna says (22:04):
Osasin vähän odotella tuota.
Milla says (22:04):
Arvasin. Enkä millään halunnut tuottaa pettymystä.
hanna says (22:04):
Olisi kyllä ollut ihan liikaa.
Milla says (22:05):
Niin kuin esim. tämä.
Mutta onpa se jotenkin laiha.
hanna says (22:05):
Mutta tuo asu.
Milla says (22:06):
Se on nainen.
hanna says (22:07):
TUO ASU
Milla says (22:08):
Sä selkeästi sait tästä nyt jotain.
Mä luulen, että tää seuraava on mua varten.
Milla says (22:08):
Riki sen sijaan ei ole asuunsa juuri panostanut..
hanna says (22:08):
Ja koska Rikin liki paljan ylävartalo on jo nähty..
Milla says (22:09):
Mutta on se niin rock.
hanna says (22:09):
Näen kuinka se on mielestään Suomen David Lee Roth.
Milla says (22:09):
Mäkin. Selkeästi.
JA ONHAN SE!
hanna says (22:13):
Jos pitää valita diskoteekit tai Timo T.A.:n vaaleanpunainen asu, en oikeasti osaa päättää.
Meiju Suvas ja Kake Randelin on paras kombo ikinä.
Milla says (22:13):
Keke ja Meiju yhdessä!
Ja Kakekin!
Milla says (22:13):
Tää on parhautta.
hanna says (22:15):
Voi, kake.
Milla says (22:16):
Noi on ihan luotu yhteen.
hanna says (22:16):
Housujen vyötäröä ei ole luotu kellekään, mutta viis siitä.
Hymyt häikäisevät.
Milla says (22:17):
Ja onnistunut playback-laulu.
Mutta kyllä Timo TA on paras.
hanna says (22:17):
Tuo tukka on jotain sanoinkuvaamatonta.
Milla says (22:17):
Mutta tmä ihana kappale!
hanna says (22:18):
Ja taas asiaankuuluvaa humööria.
Mato Valtonen hörhelöhatussa on myös suosikkiasia.
Milla says (22:19):
Mä osaan näköjään tän biisin edelleen ulkoa.
Milla says (22:20):
Ah ihana Anja Niskasen Syy on rakkauden!
Mä osaan ehkä tänkin.
Nyt on asu.
hanna says (22:21):
Haluan nuo Provinssi-haalareiksi!!
Milla says (22:21):
Sä olisit niin rock. Mä voin sitten laittaa ne Nummirockiin.
Mun muistaakseni Anja Niskanen oli mun mielestä tosi nätti.
hanna says (22:25):
Outi Popp näyttää ihan samalta. Mutta bändipisteitä.
Milla says (22:26):
Mutta se joraa superjurposti.
Olipa vaikea hahmottaa sanaa 'superjurposti'
hanna says (22:26):
Mutta se oli ehdottoman asianmukainen termi.
hanna says (22:26):
Saat viisi euroa, jos menet Nummeen niissä haalareissa ja joraat kuin Outi.
Milla says (22:27):
Hmmm. Mulla on kyllä rahat loppu. Mutta viisi euroa, riittäisikö.
hanna says (22:27):
SADAN VUODEN YKSINÄISYYS!
Milla says (22:27):
Tätä ei voi kestää. Kun tulee niin paha mieli Matti Inkisen puolesta.
hanna says (22:28):
Niin. Mutta kaikista Sigin biiseistä tämä.
Milla says (22:28):
BACCAAAAAAA.
Milla says (22:28):
Mä en oikeesti kestä. Mulla tulee tän kanssa nyt janosvalmus-olo.
hanna says (22:29):
Tuo jorailu hellittää sitä hitusen mun kohdalla.
Milla says (22:29):
Näyttää niin aidolta toi soittaminenkin.
Milla says (22:29):
Olis tossakin hyvä festariasu.
Ja joraustapa.
hanna says (22:30):
Olisi varmaan mukavan vilpoisaa tuolla kerroksien alla.
Milla says (22:30):
Suomen kesä on myös vilpoisa.
hanna says (22:30):
Tuo jorailu oli nyt kyllä parasta.
Milla says (22:31):
Tosta jorailusta tulee mieleen se, kun on se hirveä Tea Hiillosteen juontama Kids Top (tai jotain).
Ja artistit joutuu siellä silleen vastentahtoisesti jortsailemaan.
Milla says (22:51):
Öitä ja Timo TA:n kuvia.
hanna says (22:51):
Ihanaa, samoin.

Kiitos, YLE Teema.

________________________
she said she said @ 10:45 pm
[24 carrots] [link]

- Pitäisi varmaan mennä ulos.
- Mitäs siellä?
- Ei ihmeempää, hengittelis vaan raitista ilmaa.

Ihan putkeen meni suunnitelma. Leikkaus reilua tuntia myöhempään ajankohtaan: Raxin antimien ballouttama kaksikko pohdiskelee, minkä kolmesta uudesta DVD:stä mahdollisesti katsoisi illalla. Säästeliäs elämäntyyli hallinnassa, selkeästi. Mutta mainittakoon nyt kuitenkin, että elokuvat olivat kolme kympillä ja siellä oli valikoimissa Päättymätön tarina. Vaihtoehtoja ei siis ollut. Enkä myöskään muista, koska olisin viimeksi syönyt Raxissa, että ei se tavaksikaan varmasti pääse muodostumaan.

Ja onhan kodistani Anttilan kautta Myyhyn ja takaisin ainakin neljä korttelinväliä. Hyvin tuli hengiteltyä. Keskustan katuilma kuitenkin on noin raikkainta ikinä.

Tärkeä mihinkään liittymätön huomio: Brian tekee tästä yhden suosikkikuvistani ikinä. No, Brian ja Howien housut.

Olen tosi väsynyt erääseen vallitsevaan huumorisuuntaukseen, joka tursuilee nyt kaikkialta. Ärsyttää. Olen nuivake, en jaksa kuunnella ja pää hajoilee pokspoks. Onneksi täysin erilaista suuntausta edustavia Pepsi Max -mainoksia näkee telkkarissa vähän väliä, tulen niistä poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Ja ovat myös sadasti tyylikkäämpiä kuin Coke Zero -kampanjan idioottimainokset. In your face, Zero ja miehille suunnattu sokeriton kola. Näin se oikeasti kuuluu hoitaa.
Octopus
Interview
<3

AAAAA! Miksi pelaan Monkey Islandia??!

________________________
she said she said @ 05:55 pm
[1 carrot] [link]

Kävin eilen Kuopiossa. Kolmen tunnin visiitti ei juurikaan kasvattanut käsitystäni tuosta perinteisestä päiväreissukaupungista, mutta tulipahan käytyä. Jännitti alkuun enemmän kuin halusin itsellenikään myöntää, mutta ihan hyvinhän matka meni. Kai. Paitsi että kohtasin yli-innokkaan ja jättikokoisen koiran, joka intoutui minusta niin, että hyppeli valtoimenaan ja seurasi minua kaikkialle. Kyynärvarsissa on nyt pelkoiset naarmut, mutta muuten selvittiin haavereitta. Oli myös pikkukissasia ja nyt on taas kissakuume lähes hallitsematon. Voihan perberi.

Yöllä valvoin seurana ja kun lopulta luovutin väsymykselle, näin unta, että minulta leikattiin joku sairaus pois kaulasta. Toimenpidettä varten piti irrottaa pää kokonaan. Jotenkin sekä kroppa että pää pysyivät ihan elämässä kiinni, mutta olivat puudutettuina. Lisäksi aikaa takaisin kursimiselle oli enää vähän jäljellä, sillä pää ei pysyisi enää kunnossa kuin joitain tunteja. Unessa oli kaksi minua, joten tarkkailin tilannetta ulkopuolelta tietäen koko ajan, että olin itse siinä leikkauspöydällä. YTHS:n hoitomaksut takasivat ensimmäisen leikkauksen, mutta ei enää pään kiinnittämistä takaisin, se (toisen) minun piti hoitaa itse. Olin paniikissa, sillä ohjeita ei annettu. Kalloni oli muotoiltavissa ja muotoilinkin muovipussissa olevan pääni vähän hoikkaposkisempaan kuosiin, mutta pelkäsin koko ajan samalla aivojen vaurioituneen. Sain lopulta joitain lääkäreitä ja hoitajia avuksi, ja myös Maijan. Lopulta pää harsittiin joistain jänteistä takaisin. Lääkäri väitti sen kestävän ja paranevan loppuun itsestään, mutta en uskonut. Ja eniten olin harmissani siitä, etten voisi enää moshata tanssiessani. En aio tulkita tätä.

Päivä on onneksi mennyt vähemmän piinaavissa tunnelmissa. Löysin viimeinkin täydellisen saippuatelineen (joku Iittalan espressotassi se oikeasti on) ja nyt alkuillasta tulee tyttösiä kylään. Ostin cappucino-täytekeksejä ja mozzarellasalaattiin ainekset. Wuppiduu. Sen jälkeen Singstar 90's -hurvittelua luvassa, olettaen että Filkasta saa pelin lisäksi vuokrattua ne mikrofonit. Oveluudellamme ei ole rajoja, sillä aiomme pelata Juhon luona, mutta illan isännällä ei ole asiasta vielä tietoa. Vaikka miksipä sillä olisi mitään loistokasta ideaamme vastaan, kuka ei haluaisi viettää perjantai-iltaa laulamalla ysärihittejä?! Ajatus ei ole millään muotoa ymmärrykseni rajoissa.

Marko 5:32pm
lupaan olla sanomatta juholle mitään.
Hanna 5:32pm
:D
Mä sanoin sille kyllä että ajattelimme harrastaa eksploitaatiota sen pleikkarin kanssa, samalla ovelasti varmistin, että sillä tosiaan on ps2.
Se luulee että mennään pelailemaan sen pelejä.
Hahaa lennämme lollerkopterilla.
Marko 5:33pm
lolloti loi
soitanpas sille

Mwa-ha-ha. Ainakin viihdytymme itse.

// edit: no ei saa Joensuusta vuokrattua mitään pleikkapelejä yhyy.

________________________
she said she said @ 06:04 pm
[2 carrots] [link]

Nyt, kahdenkymmenenkuuden ja puolen vuoden iässä, asun ensimmäistä kertaa virallisesti yksin. En asuntolassa, kommuunissa, solussa tai kimppakämpässä vaan ihan yksin. Miten itsellinen olo! Itsellinen nainen (tässä kontekstissa =/= sinkkunainen) myös suoritti remonttivaihteella ja kiinnitti itse omat lamppunsa. Ja kokosi 2,0 x 2,4 lundiansa ihan yksin ilman apua, en edes tiennyt sellaisen olevan mahdollista raajojen pituuden ja lihasvoiman huomioon ottaen. Uskaltauduin myös kokeelliseen pyykinpesuun alakerran pesumyllyllä ja vaikka se olikin mukava sunnuntai-illan viihdyke, ratkaisisin pesukoneasian ihan mielelläni jotenkin muuten vastaisuudessa.

Pöytäkin uupuu vielä, mutta se ei haittaa, sillä saan asettaa sillipannun minne haluan eikä kukaan kyseenalaista Romania-julistettani. Käytössäni on kokonainen jääkaappi. Epäilyttävän näköisiä koristepatsaita ei ilmaannu hyödyllisille laskupinnoille eikä kylppäriin viritetä muoviorkideoita keräämään pölyä. Kukaan muu ei polta hellaan kiinni puuroa ja mikä tärkeintä, jätä hellaa sen jälkeen siivoamatta. Riemu.

Kaikessa tässä itsellisyydessäni en kuitenkaan ole vielä ystäväni tasolla: omaisuuteni ei ole pakattavissa kompaktisti varastoon ulkomaille pyrähtämisen ajaksi eikä asunnossani ole pelkästään tavaroita, jotka saan sinne yksin kannettua. Eli kaiken tämän tuuletuksen keskellä täytyy muistaa, etten olisi tässä ilman ystäviä, jotka kuljettivat, kantoivat, lahjoittivat ja lainasivat. Ja itsellisen naisenkin lienee syytä tunnustaa, että vanhan kaksion loppusiivouksessa ja vastaavissa varsinaisen muuton ulkopuolisissa vaiheissa osallistuva poikaystävä on sanoinkuvaamattoman arvokas apu.

Aamusiivouksen kyydittäjäksi laitoin soimaan 45 Degree Womanin uuden levyn, joka päätyi omistukseeni muutama viikko sitten. Ei oikein uponnut, mutta kieltämättä viihdytyin lyyrisestä juhlasta, joka on kuultavissa levyn läpi hengessä "I'm all alone even when I'm with you, I'm all alone in this world". Suosikkini taisi silti olla "My life is a lonely highway / And I don't feel anything / I am lost and weak, nothing is real / And all is depressing." Toivottavasti edes vähän häpeävät, aikuiset miehet.

// edit: Jee! Lauantain Sammari-keikka on kokonaisuudessaan nähtävissä Ylen Areenassa! Jee!

________________________
she said she said @ 04:05 pm
[1 carrot] [link]

Jos muuttoon on kaksi yötä, taitaisi olla järkevintä pakata, siivota ja hoitaa muita käytännönasioita. Vaihtoehtoisesti voi myös pitää herkutteluillan punaviinin, kauppahallista hankitun porvarijuuston, tomaatti-oliivipatongin ja viinirypäleiden parissa ja siinä sivussa katsoa pari elokuvaa. Vähemmän kultturellia illasta teki ehkä elokuvavalinnat, tai itse asiassa jälkimmäinen valinta: Henkien kätkemä oli hyvä, uudempi Hulk huikaisevasta parannuksesta huolimatta pieni pettymys. Mutta enpä ollut kumpaakaan aiemmin nähnyt ja ilta oli rentouttava ja kaikin puolin kiva, joten en valita.

Sitä paitsi vapaaillasta huolimatta melkein kaikki tavarat on nyt pakattu. On kieltämättä vähän kumma olo. En ole viihtynyt tässä vanhassa asunnossa kunnolla melkein vuoteen, mutta nyt tuntuu haikealta. Kauniita maisemia, sijaintia, itse (vain hieman kehnosti) rempattua huonetta, vaatehuonetta ja suurta parveketta tulee ikävä. Toisaalta uudessa kämpässä on omat luksuksensa - esimerkiksi se, että saan asua siellä yksin, lollero. Lisäksi minusta se on kaikessa kompaktiudessaan tosi kiva asunto ja ennen kaikkea näköiseni, joten nuivastelijat olkoon hiljaa. Nyt ainakin tuntuu siltä, että tulen viihtymään siellä hyvin.

Rankka päivä, vaikka koitin ottaa rauhallisesti. Sain kyllä paljon aikaankin, pakkaamisen lisäksi muuttoporukan muonapuoli on nyt hoidettu kuntoon ja oluetkin kaapissa viilenemässä. Muistin myös ostaa vähän siideriäkin olutvammaisille, ja mehua näin ihan normaalin nestetasapainon hoitoon. Ehkä tämä tästä suttaantuu, vaikka olenkin skeptinen kirjalaatikoiden, hissittömän talon ja humanistiroudareiden suhteen. Vaan olkoon sitten illan lisäksi myös iltapäivän teema Reidet ja peppu rantakuntoon 2009.

Otin alkuillasta makaronilaatikon jäähtyessä pienen aikalisän touhottelusta ja kävin Rauta-Carlsonilla haaveilemassa. Väärin, virhe. Siellä on noin kaikkea, mitä minulta puuttuu tarjolla kohtuuhintaan. Ikävä kyllä asioita on paljon, joten nyt haaveilen noin sadasta eurosta, jonka saisin räjäyttää kerralla tuohon kotiparatiisiin. Tai Tokmannille, sekin käy. Sadan euron haaveilusumma ei sisällä ruokapöytää ja pesukonetta, huom.

Ai niin, kävin tänään myös äänestämässä. Olen virallisesti tehokas.

________________________
she said she said @ 11:36 pm
[2 carrots] [link]