wednesday,
jul 23, 2008
[meitä vaivaa rapsyndrooma]
Jahans. Ikäviä sattumia ei voitu tänäkään vuonna Partyn aikoihin sittenkään välttää, vaikka niin ehdin jo luulla. Ja näin ollen perinteen mukaisesti pääsin olemaan ihan helevetin vihainen asioista x, y ja z (koitan kuitenkin olla kanavoimatta viattomiin ihmisiin enää enempää = anteeksi). Ja myös perinteen mukaisesti olen nyt ihan poikki. Aika voittajaolo.
Oikeasti alkaa väsymyslukemat karata jo asteikolta eikä siihen auta edes uni. Eilen urheasti lähdin päivällä kauppaan Valtsua kauemmas, mutta tajusin sen olleen virhe viimeistään siinä vaiheessa kun kävelykadulla tuli pelkästään rumia ja ärsyttävän näköisiä ihmisiä. Ja sellaisia tuttuja, joiden näkemiseen ei energiaa riittänyt yhtään. Tyylikkäästi ignoorasin ihan kaikki, tutut ja tuntemattomat. Nyt on sitten muutaman päivän radiohiljaisuus. Huomenna iltasella aion katsoa, jos jaksaisin nähdä vaikka Samua kun vähän niin kaavailtiin. Sitä ennen en aio myöskään tehdä ratkaisevia päätöksiä Kuopion suhteen. Nyt tosin näyttää kovasti siltä, etten kykene paikalle, vaikka kuinka sattuisikin huvittamaan rokkifestarit yleisöstä ja ihmispeflettikuorosta käsin.
Uupuiluista ja perinteisesta Partyn jälkeisestä masennuksesta johtuen maanantain roadtrip meni myöskin vähän kenkkuillessa. Onneksi muut oli urheammalla tuulella, yksi takapenkin mököttäjä on täydessä autossa jo ihan tarpeeksi. Hassujen valokuvien sekä Villen iPod-aarteiden (tajuan että siellä on Rokkimakkara mutta että Minä ja ryhmäkin vielä) ansiosta saatoin silti erehtyä hymyilemään kuuden ja puolen tunnin aikana sentään joitain kertoja. Ja joskus Varkauden jälkeen laulamaan myös Ultra Brata, omaanhan tunnetusti kauniin ja kirkkaan sopraanoäänen.
Erityismaininta: "Hei tunnetko Vihdin? Eiku vittu!"
Anna soitti maanantaina ja sai minut harkitsemaan mansikkapeltoja jossain Pohjois-Savossa. Ehkä ei kuitenkaan sinne tässä hetkessä, voisi olla jokseenkin error. Mutta nytpä on sovittu elokuuaktiviteetti, olisipa jo viikko 33. En ole kärsimätön, en vaan malttaisi odottaa.
[
Joitain kuvia joistain viikonloppuani värittäneitä kivoista ihmisistä (ja omista silmäpusseistani)...]
sunday,
jul 20, 2008
[nollakasi]
Iltariennot vielä jäljellä, mutta muuten on Party purkissa.
En minä ikinä mene sinne oikeasti näkemään bändejä, joten siihen nähden puoli Stellaa ja koko VHB oli aika hyvä saavutus. Tänä vuonna en kyllä näemmä mennyt näkemään tuttujakaan. Mitä viikonlopullani tein, kun työpestit kesti yhteensä vajaa 7 tuntia enkä oikeastaan humalassakaan ollut, en tiedä. Mutta sinnehän sujahti.
Ihan jees yleisesti ottaen. Ja sit tosi jees oli se VHB oikeasti. Rokin keikka jätti vähän kylmäksi, tämä todellakaan ei.
Somewhere in the Middle.
River.
Brother.
Kiss a Wishin soolo.
Baccaaaa! In the Endkin tuli, kun Rokissa ei. Juhlahetki!
Mutta joo, se siitä.
Olen vähän vahingossa tutustunut muutamiin uusiin tyyppeihin (tai no, tavallaan). Yritin tämän innoittamana tutustua muutamiin muihinkin, mutta se yrittäminen selkeästi aina tuhoaa kaiken, kun oli vähän sellainen epic fail taas koko kuvio. Kestänen. Ehkä. Uusien ihmisten ohella keräilin vähän uusia musiikkikokemuksia Lada Housebandin (voi pojat) ja Ensiponin (reenit hyvät, keikka ei ehkä mennyt niin putkeen) muodossa. Lisäksi olen käynyt pitkästä aikaa Karkkilan baarissa (ja arki-Pässissä), selostanut noin koko Karkkilan Katjalle, toiminut rumpalin roikkumisalustana, puhunut Serranon perseestä, päättänyt olla loukkaantumatta pikkuasioista ja muuta sekalaista. Ai niin, ja käyttäytynyt tosi aikuismaisen asiallisesti. Mymmeli-vaihde on pelottavaa kyllä kai jäänyt päälle, vaikka en ole aamukahveillut kyseisestä mukista päiviin.
Hanna: :))))))
Katja: Hymyilitkö sä juuri Mikon pepulle?
Hanna: Joo. Enkä edes kovin salavihkaisesti.
Katja: Niin.
Paita ja passi ruinaamatta. Se on hyvä. Bäkkärin kasvisruoka oli nimittäin aika påp minusta.
tuesday,
jul 15, 2008
[valtavirrasta, viihdemusiikista ja festari-ihastuksista]
Puhelin soi ja piippailee eri tahoilta aktiivisesti. Tunnen oloni tärkeäksi. Enkä kaikissa tapauksissa edes ihan turhaan.
Rokki ohi, Party edessä. Kuolen. Jos sen jälkeen vaikka palaisi taas normaalielämään - olettaen että normaalielämä tarkoittaa kirkkopuistossa nukkumista. Eilinen tunti moista ajanvietettä ainakin virkisti enemmän kuin mitkään yöunet ehkä ikinä.
Aivan hyvä viikonloppu, etenkin jos ottaa huomioon, ettei alkujaan ihan hirveästi napannut koko festaritoiminta tällä kertaa. Verkkotoimituksessa oli taas leppoisaa, uusia ihmisiä, vanhoja tuttuja ja käännöstiimikin toimi ehkä paremmin kuin ikinä (vaikka samat naamat siellä on ennekin pyörineet - tai ehkä juuri siksi). Huumorin taso jossain liian huonon ja myötähäpeän rajamailla, kyllä näillä eväillä selviää mistä vaan. Paitsi ehkä humppa-aiheisten juttujen asialliseen sävyyn kääntämisestä.
On hauskaa huomata viettävänsä aikaa niin marginaalimusiikin ystävien keskellä, että ongelma syntyy siitä, miten 51koodia kirjoitetaan. Onneksi vähemmän tunnettu ja arvostettu supersankari Valtavirta-Hanna päivysti jälleen kaikki aistit valppaina ja tilanne saatiin pelastettua alta aikayksikön.
Lauantai-illan Metelli-virhearviosta johtuen en kyennyt päättärille, khyynel. Vaan tulipahan nähtyä se Mokoma, josta olen Provinssista asti haaveillut. Normiasteikolla ihan hyvä keikka, Mokoma-asteikolla ehkä 6½. Muuten en perjantain Suloa lukuun ottamatta oikein pändejä jaksanutkaan. Tuomo, VHB, Ismo & Patton käytännössä kokonaan, muuten pätkiä sieltä täältä. Ja Fanfare Ciocârlian todistin kokonaan kääntämisen lomasta. Ehdottoman toimivaa työmusiikkia, jos sattuu istumaan punavalkoisessa saunateltassa. Lisäksi se oli noin paras lopullinen jäänmurtaja ja kollektiivihysterian aiheuttaja. Kuin Circus Ronaldo mutta vireessä. Levyt heti mulle kaikki tänne nyt. Ja se Ronaldo kanssa.
(Joka tajuaa ylläolevassa kappaleessa piilevän viittauksen suomalaiseen pophistoriaan saa hienon palkinnon. Ehkä.)
En muuten kauheasti lämmennyt Pattonille, odotan jo vihaista väkijoukkoa ikkunani alle. Selvennys: herra lauloi tosi hyvin, bändi soitti tosi hyvin, ja olihan se varsin viihdyttävää, mikä tietysti on asianmukaista, koska viihdemusiikista on kysymys. Teltassakin hyvä tunnelma, tulin hyvälle tuulelle siellä. Se tuuli ei vaan kantanut enää omalla kohdallani ulos asti. Johtuuko sitten siitä, että olin täysin raato vai siitä, etten omaa Pattoniin samanlaista tunnesidettä kuin monet. En kuitenkaan jaksanut mitenkään hurmostua siitä menosta. Ja väkisinkin aloin miettiä, että kuinka innoissaan nuo kaikki ihmiset olisivat ko. musiikkityylistä, jos laulaja olisi joku muu. Vaan ehkäpä ei ole minun päänsärkyni tämä (toisin kuin jumittavat hartiat).
Satunnaisten tuttujen ja keikkojen lisäksi pienet festari-ihastukset piristävät aina elämää jossain määrin. Sellaiset kivat kohtaamiset, joita ei tarvitse sen enempää miettiä jälkeenpäin, on kyseessä tuttu, tuntematon tai vallan julkkis. Kunhan vaan hetken hymyilyttää, täpinöittää tai hihityttää. Tosin nämä ovat siinäkin mielessä aika irrelevantteja juttusia, että lauantaina jo julistin, etten tiedä, mikä se Folkkien aikainen hairahdukseni tulevat aviomieheni top 3 -listan suhteen oli. Onhan se nyt herranjestas ihan selvä peli, miten asian kuuluu olla ja mennä. Jos vaan ensin henkistyn.
Miten nyt taas pitäisi pakata?
friday,
jul 11, 2008
[tää pieni ihminen maan päällä kulkee, tää pieni ihminen silmänsä sulkee]
Vaikka onkin varsin viihdyttävää tarkastella kollektiivieuforiassa joraavaa ihmismassaa sivusta, vielä viihdyttävämpää on itse olla osa sitä.
Voi Reino.
"Jos ne ei soita Niin monta iltaa niin koko kesä on pilalla."
Kesä pelastettu.
wednesday,
jul 9, 2008
[hetken meitä onni hipaisi, sit se kikattaen karkuun kipaisi]
Lorf. Tykkään seurasta, mutta alkaa olla vähän niinku overload, mikä on tylsää. Pahemman herneilyn estämiseksi varastan pieniä hetkiä itselle. Ja Matthew Bellamylle.
Vaikka hiljaisuus onkin ajoittain hyvä vaihtoehto, olen huojentunut että on Rokkiviikko ja kaupungissa tapahtuu. Muuten viime viikon "nyt menen katsomaan Joonas Brandtin ja seuraavaksi Anton Corbijnin"-meiningistä olisi vähän turhan suuri pudotus. Näin ollen eilisilta meni kansanmusiikkitunnelmissa Elinalla. Jee. Ja katsomassa Risto Räppääjää. Jee! Paras hyvän mielen elokuva, jonka olen nähnyt ehkä vuosiin. Isona haluan olla Pakastaja-Elvi.
Joku lukko avautui ja Oku-sarjakuvia alkoi tulla liukuhihnalta. Jossain siinä fiilistelyn lomassa yhtäkkiä tajusin, että hahmo näyttää erehdyttävästi yhdeltä tutulta. Ei hyvä. Ottaen huomioon, etten osaa oikeasti juurikaan piirtää, yhdennäköisyys on tosi hämmentävä. Waa! Puolustuksekseni sanottakoon, että hahmo näyttäytyi minun piirtämänäni ensimmäistä kertaa keväällä 2003, kun kaksoisolentoon tutustuin vasta vuosi sitten. Huvittaa silti.
Levyostosvaihde on päällä. Huonohuonohuono. En ole ainoa. Aamu alkoi kasalla uusia levyjä, vuorovalinnoin. Avasimme kuitenkin yhteispäätöksestä Hehkumolla. Toimii.
sunday,
jul 6, 2008
[lepo]
Tarsso sanoo (18:18):olet palannut!
hanna sanoo (18:18):Niin!
Tarsso sanoo (18:18):uskomatonta!
hanna sanoo (18:18):Mutta totta!
Tarsso sanoo (18:18)::O
hanna sanoo (18:19):Etkä ikinä arvaa mitä tein eilen!
Tarsso sanoo (18:19):NO!?
hanna sanoo (18:19):Tungin pääni Sibelius-monumenttiin!
Tarsso sanoo (18:19):!!!
Tarsso sanoo (18:20):ilmeisesti sait sen poiskin sieltä, tai sitten mesetät sibelius-monumentti päässä
hanna sanoo (18:21):No arvaa oliko vaikea olla sen kanssa junassa.
Turnee oli mahtis, mutta on vaatinut myös nämä pari päivää toipumista (huonolla menestyksellä, kun olen ollut ties missä synttärikekkereillä ja muualla). Mutta olipas hienoa nähdä niitä ihmisiä, joita ei ikinä kerkiä ja joiden kanssa aina puhuu, että pitäisi joskus ja niin edelleen. Vuodet vierivät oikeasti pelottavan nopeasti nykyään. Parhaiten sen huomasi alkuviikosta. Ihan vastikäähän kävin viimeksi Kaisalla ja Hannulla, eikö? Maija oli silloin vielä mahassa. Ja nyt Maija olikin superflirtti kaksivuotias. Mitä helvettiä?
No joo. Sen lisäksi että tungin pääni Sibelius-monumenttiin, tuli käpösteltyä paljon ympäriinsä ja käveltiin Emmun kanssa vielä Munkkiniemeenkin torstaiyönä, arvostan. Lisäksi piipahdettiin Suokissa ja kävin siinä sivussa moikkaamassa Jussia eli sen lisäksi että olen lopultakin nähnyt Helsingin toimiston (en kestä, hieno) niin omistan taas pienen kasan uutta musiikkia. Whee.
(Laitoin kuvia
tänne.)
Tänään on virallinen lepopäivä. Viimeinkin. Kun on kaksi viikkoa yltiösosiaalinen joka päivä ja siihen päälle vielä kipeä, Buffyn vitoskausi on seuravaihtoehdoista parhain. Huomenna jatkuu ihmisten merkeissä taas, mutta vähän rauhallisemmalla tahdilla ja onneksi vielä hetkeen ei itse tarvitse hilata ahteriaan muihin maisemiin sosiaalistuakseen.
Kotihengailun kunniaksi luonnostelin äsken ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen kaksi Oku-sarjakuvaa. Jostain syystä tuo pari-kolmekymppisten vaitonainen lipunkantaja on pyörinyt mielessä viime aikoina useastikin ja nyt sain lopultakin jotain myös tuherrettua. Annan luonnosten levätä huomiseen. Jos ne vielä silloin näyttävät kelvollisilta, piirrän ne puhtaaksi, tungen entisten kanssa jonnekin Talteen ja olen hetken tyytyväinen saavutukseeni.
(Miksi ne jutut muuttuvat vuosien saatossa aina vaan raadollisemmiksi?)
Tajusin eilen, että nyt on taas se aika vuodesta, kun saa suht halvalla munakoisoa, kesäkurpitsaa ja muuta vastaavaa. Kokkailuinto löytyi sen myötä myös, olen keittiövelho. Juhlaa!
sunday,
jun 29, 2008
[polka efter a]
Tulevat aviomieheni top 3 -listassani on viimeinkin jo kaksi (2) nimeä. Ja saattaapi olla, että tuore lisäys kapusi ainakin hetkeksi ihan ykkössijalle. Onpa kurjaa etten etukäteen tajunnut varustautua minkäänlaisella "marry me!"-henkisellä kyltillä tai banderollilla. Sellainenhan olisi sopinut folkfestarille kuin mikä tahansa folkfestareille tosi hyvin sopiva asia, eikö vaan?
Eilisilta oli noin parasta. En nähnyt oikeasti mitään huonoa. Pasin Bob Dylan oli ihan tajuttoman hyvä (vaikka tunnelmaa latisti hieman se, että kuumelääkkeiden ansiosta hikoilin kuin pieni possu enkä saanut kunnolla hengitettyä täydessä salissa). Tuomari Nurmio & Hunajaluut oli vielä noin tuhannesti parempi kuin Provinssissa ja minä en oikeasti meinaa kestää sitä rumpulointimeininkiä. Niin, ja sitten vielä tuo Tsuumi Sound System. Ihan hullua.
Läheskään kaikkia lemppareita eivät toki soittaneet, mikä oli toki hieman sääli (kaipasin niin Avointa kenttää, waaah), mutta ihan lyömätön meininki. Vähän piti pistää tanssaten. Ja siinä vaiheessa, kun Polka efter A alkoi, koko homma karkasi lapasesta ja piti sitten pistää vähän pomppienkin. Äkkiä unohtui kipeilyt ja jutut, niin tärkeä biisi se on joskus minulle ollut ja täpin täpin. Yritin huijata itseäni ja jättää Hotasin ostamatta. Hahhaa. Kolmannen biisin aikana se löytyi jo laukustani.
Johtuiko sitten noista vai nasolinburanacarmoliskuurista, tänään aamulla alkoi taas elämä voittaa. Sen kunniaksi soitin Millalle taas ilmasoittimia ja koitin vähän esittää tamppaustanssiakin. *benny hill*
Olen tyytyväinen, että näin kävi, koska kaikkein viimeiseksi olisin halunnut suunnata seuraavaksi kotiin. Ei voi kiinnostaaaaaaa. Turnee siis jatkukoon vielä tovin. Ju-huu!, kuten Milla tässä tilanteessa todennäköisesti hihkaisisi.
saturday,
jun 28, 2008
[menestyksen salaisuus]
Älykäs toimintamalli on käydä jollakin ystävällään muutaman kerran vuodessa alle vuorokauden kerrallaan. Silloin voi kertoa kerralla kaikki ne jutut, joita on pantannut kuukausikaupalla. Näin ollen toinen nauraa nonstoppina koko vierailun ja voi tuntea itsensä noin maailman hauskimmaksi ihmiseksi edes hetken. Hienoa! (Toisaalta en tiedä, kuinka hienoa se on siinä hetkessä, kun ei edes sano mitään ja toinen nauraa aina kun katsoo päin. Öö.)
Mutta samalla voi syntyä myös
uusia laatujuttuja. Tai jotain juttuja ainakin.
Pää, olkapää, peppu, polvet lampaan, polvet lampaan.
Olen varmaan tehnyt jotain tosi pahaa jollekin joskus ja kerännyt kasakaupalla pahaa karmaa. En muuten osaa selittää Parasta Vuottani 2008 millään. Etenkään nyt, kun nökötän tukkoisen pumpulipääni kanssa täällä Haapakanteleessa ja kerään kiljoonan eri lääkkeen avulla voimia, että jaksaisin lähteä tepastelemaan huikeaa kilometrin matkaa tuonne juhla-alueelle. En minä mihinkään festareille olisi halunnukaan. Nurina.
tuesday,
jun 24, 2008
[avauksia]
Pielisjoen vesi on niin korkealla, että mattolaiturilla seistessä tuntee itsensä ihan tosi lyhyeksi. Muutoinhan olen toki harvinaisen pitkänhuiskea.
Iltakävelyllä mietin, että kun kerran olen peräänkuuluttanut niitä uusia hengailuystäviä, niin voisin ehkä viimeinkin sitten lähestyä joko 21-vuotiasta minää, Magnus II:sta tai muusaa. Avausrepliikitkin on jo valmiina.
- Hei mä stalkkaan sua netissä! Oot ihan 21-vuotias minä!
- Ootkohan sä yhtä kiva kuin mun unissa?
- Jos mä oisin Tuija Lehtisen romaanihenkilö, me päädyttäis myrskyisästi yhteen ja se päättyisi nopeesti, mutta korostaisi loppupeleissä itsellisen naisen statustani!
Näillä ei voi mennä vikaan, eihän?
monday,
jun 23, 2008
[we haven't located us yet]
Eka oikea lomalta tuntuva kesäpäivä tänään. Aika loistoa. Aamun liikuntasuorituksen ja turneesuunnittelun tiimoilta olen myös ollut tänään varsin tyytyväinen itseeni. Väittäisin, että on ollut virallisesti hyvä päivä elää. (Vaikkakin kieltämättä kaihertaa, kun tietää, että ystävällä on ollut ehkä yksi elämänsä kauheimmista päivistä tänään. Voisinpa olla tukena siellä. Mutta ehkä olomme tasaantuvat vielä.)
Päivääni lisäloistoa toi The Darjeeling Limited. Pitää kai lopultakin myöntyä sille, että taidan tykätä aika paljon Wes Andersonista.
Eilisen tähtihetki taas..
hanna sanoo (13:21):Mä olen kato nykyään wysiwyg ja zen.
hanna sanoo (13:21):Ai niin, ja venus.
Jarkko sanoo (13:21):just
Jarkko sanoo (13:21):etkö sä aina oo ollu wysiwyg?
Jarkko sanoo (13:21):mun mielestä joo
hanna sanoo (13:21)::D
Jarkko sanoo (13:21):toi zen menee yli
hanna sanoo (13:22):Siihen pyrin, matkaa on vielä.
Jarkko sanoo (13:22):mut venus oot... sähkökitara vesilammikossa
hanna sanoo (13:22):Onkohan tuo nyt kohteliaisuus.
Jarkko sanoo (13:22):juuh, trust me
En ole vielä päättänyt, uskonko siltikään. Mutta loppukeskustelun inspiroimana olen tässä ajatellut, että potentiaalisesti pitäisi piipahtaa jossain välissä myös Jyväskylässä. *lisää kuivaa naurua tähän*
Pitäisi ehkä hommata uusi kantakahvila, mutta en jaksa vaivautua. Sen sijaan keskityn Millan puhelun johdosta haaveilemaan pienestä kissasta nimeltä Petri.
